Tämä artikkeli on kirjoitettu siksi, että Jarkko Niemisen ongelmat syötössä ylläpitävät mielestäni perusteetonta käsitystä itse syöttöliikkeen vaikeudesta ja mystisyydestä. Tässä artikkelissa esitetään ja perustellaan seuraavat väittämät:
1) Jarkko Nieminen osaa syöttää
2) Jarkko Niemisen ongelmat syötössä johtuvat osittain hänelle opetetusta syöttömalista
3) Jarkko Nieminen osaa kehittää (muuttaa) syöttöään
4) Jarkko Niemisen valmentajat eivät ole ymmärtäneet syöttöä tai eivät ole osanneet valmentaa
5) Valmentajat tekevät parhaansa (19.05.2008)
6) Jarkko Nieminen voi hyötyä hyvästä valmentajasta
7) Hyvä ja luotettavan tuntuinen syöttö on kaikkien harrastajien opittavissa. Jopa helpommin kuin muut lyönnit! Harrastajien kannalta hyvä uutinen on myös se, että kysymys on enemmän harjoittelun laadusta kuin määrästä.
Artikkelin lopussa kerrotaan, mitä tässä jutussa ei käsitelty. Tässä jutussa ei myöskään käsitellä syöttötekniikkaa vaan syöttötaitoa. Tekniikkaa on pesukoneissa. Syöttötaito on tietämistä ja tekemistä sekä hyvää kontaktia omaan kehoon ja mieleen.
Päivitys 23.05.2008 Kommentoin Urheilulehden (21/2008 22.05.) juttua "Viimeiset marginaalit" Jarkko Niemisestä.
Päivitys 21.05.2008 Kommentoin Huvudstadsbladetin (19.5.) ja HS:n (20.05.) juttuja Jarkko Niemisestä.
Päivitys 19.05.2008 Lisätty kohta 5 eli Valmentajat tekevät parhaansa.Artikkeli on saanut jo jonkin verran palautetta. Jotkut ovat olleet huolissaan siitä, että olen asettanut pääni pölkylle käsittelemällä kansallista tennisikonia. Vastaan näin: ensinnäkin Jarkko Niemiseen tässä jutussa suhtaudutaan myötämielisesti ja arvostuksella. Toiseksi julkisuudessa esiintyvillä ja mainituilla valmentajilla on ollut vuosikausia aikaa auttaa Jarkko Niemistä hänen syötössään.
Jarkko Nieminen osaa syöttää
Jarkko Nieminen pelasi Roger Federeriä vastaan Hampurissa 14.5.2008. Nieminen voitti toisista syötöistään 10 % eli 2/20. Alhaisen voittoprosentin täytyy olla jonkinlainen ennätys Jarkolle itselleenkin. Huolimatta Jarkon toisen syötön tehottomuudesta väitän, että Jarkko Nieminen osaa syöttää.
Jarkko Nieminen on loistava urheilija monessa suhteessa: hyvä fysiikka, hyvä liikkuvuus, hyvät peruslyönnit ja lähestymislyönnit. Näiden avujen lisäksi Jarkko Nieminen on kehittänyt itselleen syötön, joka vastaa täysin hänen syöttöä koskevaa ajatteluaan. Mistä Jarkko Nieminen on syöttöideansa oppinut, en tiedä. Pidän kuitenkin mahdollisena, että hän kuunnellut ”asiantuntijoiden” neuvoja. Se, että syöttö ei vastaa Jarkon toiveita, on sitten toinen juttu.
Jarkko Niemisen ongelmat syötössä johtuvat osittain hänen osaamastaan syötöstä
Jarkon nuoruusajan valmentaja opetti tv:ssä viihdeohjelmassa syöttöä ja sanoi oppilaalleen: ”Tässä on sellainen idea, että yritetään osua mahdollisimman ylhäällä…”. Juuri tämä näkyy Jarkon syötössä. Jarkko Nieminen pyrkii tykittämään suoraan mahdollisimman ylhäältä. Johansson ei ole ajatustensa kanssa yksin. On kuitenkin korostettava, että kaikki suorat syötöt eivät ole tulosta samanlaisesta syöttöliikkeestä eivätkä ole siis yhtä "suoria".
Harjoittelemansa suoran syötön Jarkko Nieminen osaa. Suoraan syöttöön liityvät ongelmat ovat olemassa Jarkko Niemisestä riippumatta. Suora ensimmäinen syöttö ja epävarma kakkonen kulkevat yhdessä. Jarkon toisen syöttön keskituntinopeus on alhaisempi kuin useimmilla naisilla WTA:n kärjessä. No keskituntinopeus ei kerro kaikkea. Rusedski, joka piti pitkään syöttöennätystä, hävisi monia otteluja kehnolla toisella syötöllä.
Jarkon tavoitteleman suoran syötön ongelmia ovat ensinnäkin pieni virhemarginaali; toiseksi se, että se ei kehitä vahvaa toista syöttöä ja kolmanneksi se, että vahvan toisen syötön kehittäminen ei onnistu vain toista syöttöä kehittämällä. Viimeksi mainittu seikka ei välttämättä ole ongelma.
Toisaalta Jarkon täytyy myös ihmetellä: ”Miksi osaan muut lyönnit kuten muutkin pelaajat, mutta omassa syötössäni olen itseni maalitaulu? Onko minussa vikaa? Ei voi olla, sillä olen oppinut monta muutakin juttua. Täytyy lisätä harjoittelua ja automaatiota ykköseen…”.
Paljon ”motoriikkaa”, ”tekniikkaa”, ”automaatiota” ja ”toistoja”. Mutta onko hyvä syöttötaito oikeastaan jotain aivan muuta kuin Jarkon tavoittelema automaatio, josta hän aina silloin tällöin puhuu muidenkin lyöntien yhteydessä? Mitä on taito?
Jarkon urheilullisten ominaisuuksien, harjoitusmotivaation ja taitojen tulisi vakuuttaa kenet tahansa siitä, että Jarkko Nieminen osaa syöttää juuri sen syötön, jota hän on harjoitellut ja mikä on ollut mahdollista ajatuksilla, jotka Jarkolle on syötöstä ”syötetty”.
Kun arvioimme Jarkon syöttöä, on siis muistettava se, että Jarkko Nieminen on oppinut monia vaikeampia asioita kuin syöttö sekä tenniskentällä että tenniskentän ulkopuolelle. Jarkolla on hyvä syötönpalautus. Lyöntinä se on minusta huomattavasti vaativampi kuin syöttö.
Kontisen veljesten syöttöjä olen nähnyt vain ohimennen. Monet asiat ovat niissä hyvässä jamassa. Juho Paukun syöttöä olen ihaillut. Sitä kannattaa mallittaa. Se ei tarkoita jäljittelyä. Mutta monet tehokkaan syötön yleiset periaatteet toimivat Paukun syötössä hienosti. Onko Paukulla sitten fysiikka, jolla taidosta saataisiin paras vauhti, en voi tietää.
Jarkko Nieminen osaa kehittää syöttöään
Tammikuussa 2005 Jarkko Nieminen tuli kentille uudistetun syötön kanssa. Jarkko Nieminen oli muuttanut mailan ylösvientiä modernimpaan, yksinkertaisempaan suuntaan. Vielä IPP-turnauksessa marraskuussa 2004 Jarkko Nieminen vei mailan ylös alakautta. Julkisuudessa pörräävien asiantuntijoiden keskuudessa tämä muutos sivuutettiin täysin.
Miksi sivuutettiin? Siksi, että Jarkon tekemä muutos perustui johonkin yksittäiseen havaintoon, kokeiluun tai oivallukseen. Jarkon syöttöajattelun perusteet säilyivät ennallaan. Niinpä mailan ylösvienti yksinään ei voinut aiheuttaa isoja muutoksia syötön tehokkuudessa, mikä olisi ehkä herättänyt asiantuntijayleisön.
Tämän tarkastelun kannalta on kuitenkin olennaista se, että Jarkko Nieminen on muuttanut syöttöään ammattilaisuransa aikana. Miksei hän ei voisi tehdä muutoksia kokeneempana uudelleen?
Jarkko Niemisen valmentajat eivät ole ymmärtäneet syöttöä tai sitten he eivät ole osanneet valmentaa
Yhdysvaltalaisessa Tennis Magazinessa (maaliskuu 2004) kolmessa eri jutussa annetaan lukijoille neuvoja syöttöön. Ohjeet ovat ristiriidassa keskenään ja jopa ristiriidassa sen kanssa mitä jutun yhteydessä olevasta kuvista voidaan nähdä. Yhdessä jutussa väitetään, että Roddick siirtää oikean jalkansa vasemman jalan viereen syötön aikana. Ei siirrä eikä siirtänyt vuonna 2004.
Yksi Jarkon kotimaisista neuvonantajista opasti 15-16 -vuotiaita poikia: ”Unohtakaa jalat, Roddickin pistää palloon vauhtia kyynärvarrella ja ranteella”. Että silleen.
Suomalaisten huippujen kanssa työskentelevä ”asiantuntija” oli kehottanut Paukkua ottamaan syötössä Jarkolta mallia jalkojen käytössä. Paukun olisi pitänyt alkaa siirtää takimmaista jalkaansa syötön aikana, kuten Jarkko Nieminen tekee. Onneksi Paukku piti tyylinsä, sillä siinä hän on yhteisessä rintamassa maailman parhaiden syöttäjien kanssa.
Keneen harrastaja tai kilpaurasta haaveileva nuori voi luottaa, ellei asiantuntijoihin? Kuka on valmentamisessa asiantuntija?
Voidaan tehdä vain se johtopäätös, että joko Jarkolle on opetettu huono syöttö ja sen ohessa biomekaanisesti kestämätön idea syötöstä tai sitten valmentajat tietävät paremman syötön, mutta eivät osaa siirtää tietoaan valmennettavalle.
Hyvässä syöttöliikkeessä ei ole mitään mystistä tai vaikeaa, kun sitä lähestytään ihmisen taidoista käsin taitona eikä ulkoisena tekniikkana. Hyvä syöttö on kaikkien opittavissa hyvällä valmennuksella.
Jarkon valmentajat tekevät parhaansa (Päivitys 19.05.2008)
Edellä todettiin, että valmentajat eivät joko ymmärrä syöttöä tai eivät osaa valmentaa. Valmennustaidoista ei myöskään kerro se, että monet lapset, nuoret ja jopa aikuiset ovat kehittyneet pelaajina jopa valmennuksessa. Vertaileva tutkimus puuttuu. Esim. kuinka paljon aikuiset olisivat oppineet tennistä, jos olisivat luottaneet aisteihinsa ja itseensä yhtä paljon kuin valmentajiin tai kuinka paljon lapset olisivat oppineet tennistä vain pelaamalla. Milloin Wayn Gretzky joutui ns. valmennuksen piiriin?
Voiko ekspansiivinen valmennus tarjota pelaajille yhtään paremmat lähtökohdat? Kyllä, sillä ekspansiivisen valmennuksen taustaoletukset ja tavoitteet poikkeavat ratkaisevasti muun valmennuksen peruslähtökohdista ja ristiriitaisista tavoitteista.
Joka tapauksessa suomalaisetkin valmentajat ovat tehneet Jarkon syötön kanssa parhaansa. Oman oppinsa syötöstä useimmat ovat saaneet kuten Jarkko Nieminen. Tietoa ja opastusta on saatu omilta valmentajilta tai lehdistä tai kirjoista. Kaikissa on periaatteessa sama tieto: kuvaillaan yhden ideaalisen syötön malli, ulkoiset tuntomerkit tavalla tai toisella. Taustaoletuksena kuvailussa on se, että pelaaja oppii syötön jäljittelemällä mallia. Oppiiko lapsi kävelemään jäljittelemällä mallia tai noudattamalla ohjeita ”tekniikasta”, joka on ”valmentajan” päässä?
Vierumäellä on toiminut ns. syöttöprojekti. Sen vetäjä kertoi Helsingin Sanomissa (20.1.2008), että hän uudisti Suomen tennisliiton valmentajamateriaalin syötön osalta vuonna 2005 (!). Kainulainen kertoi lehdessä: ”Kävin aikanaan kaikki kurssit huippuvalmentajakoulutusta myöten, mutta ei siellä puhuttu syötöstä juuri mitään”.
Tennisliiton toimitusjohtaja on vielä vuonna 2006 sitä mieltä, että "pitäisi tieteellisesti tutkia vaikka sitä, miten kroatialaiset pelaajta osaavat syöttää" (HS 8.7.2006). Samanlaista mystisyyttä on Bonon lausunnossa: "Seuravalmentajiemme taso on hyvä, mutta huipputennisvalmennuksen suhteen heidän kokemuksensa on ohut" (HS 8.7.2006). Olen peruskoulutukseltani vain valtiotieteilijä, sosiologi, joten jätän Bonon arvoitusten aukaisemisen meteorologeille ja astrologeille. Tenniksen biomekaniikasta on kuitenkin muualla tiedetty kaikki olennainen jo kymmeniä vuosia. Jopa Kroatiassa.
Mitä ja miten valmentajat ovat sitten valmentaneet? Valmennus on rakentunut sille ajatukselle, että valmentaja voi mallia havainnoimalla ymmärtää ja oppia itse (pelaajana) syötön ja valmentaa näyttämällä, auttamalla pelaajaa havainnoimaan ne syötön vaiheet tai osatekijät, joita valmentaja pitää tärkeänä ja antamalla ulkoista palautetta ns. toistoharjoittelussa. Kehityksen hitautta ja taidon rajallisuutta on sitten selitetty urheilijan harjoittelun tai motivaation vähäisyydellä, urheilijan lahjoilla tai syötön vaikeudella.
Vaikka valmentajakoulutuksessa olisi kerrottu syötöstä kaikkia mahdollinen, myös sen sisäinen biomekaniikka eikä vain ulkoisia tunnusmerkkejä, niin valmennuksen mallit eivät olisi muuttuneet. Valmennuksessa ei ole kyse vain siitä, mitä valmennetaan (millaista syöttöliikettä tai ideaa syötöstä) vaan myös siitä, että miten valmennetaan eli miten uskotaan tiedon kehittyvän taidoksi.
Modernissa valmennuskirjallisuudessa osataan pedagogisen ajattelun alkeet, mutta jotenkin pedagogiset oivallukset eivät onnistu siirtymään johdantoa pidemmälle. Ymmärretään, että toiminnallisen taidon kehittymisessä on kysymys myös tiedollisesta elementistä, mutta tuota tietoa tai sen siirtymistä pelaajan taidoissa näkyväksi ymmärrykseksi ei problematisoida vaan uskotaan, että siinä kysymys tiedon kaatamisesta pelaajan sisään! Samalla tavalla kuin syöttöliikettä koskevien ”kuvien” tai ”kuvasarjojen” kaatamisessa!
Kuten Kainulainen Hesarissa omalla tavallaan kertoo, niin valmentajat ovat toimineet hyvässä uskossa niillä tiedoilla, joita heille itselleen on tarjottu. Tiedän, että on valmentajia, jotka ovat kiihkeästikin hakemassa tietoa tenniksestä ja eri lyönneistä eri suunnista. Kainulainen on yksi hyvä esimerkki. Mutta sekin on linjassa kehittymistä koskevien uskomusten kanssa: malleja, joita opetellaan ja opetetaan eteenpäin.
Jarkko Nieminen voi hyötyä hyvästä valmentajasta
Korostan kuitenkin vielä kerran sitä, että Jarkko Nieminen on huippu-urheilija. Siksi meidän pitää ihmetellä sitä, että hän on vaikeuksissa syöttönsä kanssa. Miten se on mahdollista urheilijalta, joka on lähellä maailman huippua?
Jarkko Nieminen ei kuitenkaan ole ainoa hyvä tennispelaaja, jolla on ongelmia syötön kanssa. Vaikeudet eivät johdu urheilijasta tai syötön biomekaanisesta vaikeudesta, koska sellaista ei ole. Ongelmat ovat valmennuksen ongelmia.
Tekeekö palloämpäri ja kovaääninen, muita harrastajia häiritsevä tauoton huuto henkilöstä valmentajan ja asiantuntijan? Tai että tunnistaa ala- ja yläkierteen? Tai se, että ei itse osaa yläkierteistä rystyä, jota on opettanut 40 vuotta. Vai onko vain opettanut, mutta kuka on oppinut? Tai tekeekö valmentajaksi edes se, että osaa lyödä yläkierteisen rystyn? Tai se, että henkilö osaa kuvailla yksityiskohtaisesti lyöntien ulkoiset tuntomerkit?
Eikö valmentajan tärkein tehtävä ole auttaa valmennettavaa kehittymään. Ei riitä, että valmentajaa osaa itse tai että hän tietää, mitä pitäisi tehdä. Hyvä valmentaja osaa muuttaa omaa tietoaan valmennettavan taidoksi tehokkaasti (monessa merkityksessä taloudellisesti) ja niin, että tuloksena on luova taito ja kyky itsenäiseen toimintaan pelissä. Ammattitaitoa ei ole se, että kehityksen esteitä keksitään lajin tai liikkeen vaikeudesta tai urheilijasta.
Valmennuksen tehtävä on ensin ratkaista seuraavat kysymykset: 1) miten syöttöä koskeva tietämys hankitaan, 2) millaisesta syötöstä tietoa hankitaan ja 3) miten tietämys voidaan muuttaa pelaajan taidoksi.
Koska tennikseen kuuluu nykyisin niin olennaisesti ns. toistoharjoittelu, niin vielä kerran. Jarkon syötö on valmennuksen ongelma siksi, että 1) Jarkko Nieminen on oppinut monia vaikeampia asioita kuin tennissyöttö, joten hän voi kehittää itselleen myös kehittyneemmän syötön 2) Jarkko Nieminen on jo osoittanut, että hän pystyy muuttamaan syöttöään, 3) monet harrastajat ovat oppineet hyvän syötön ja 4) valmentajan tehtävä on auttaa pelaajaa kehittymään. Valmentajan tehtävä ei ole keksiä selityksiä urheiljan ongelmille. Valmentajan tehtävä on keksiä ratkaisuja. Valmentajan luovuus näkyy pelaajan luovuudessa.
Jarkko Nieminen voi kyllä ratkaista itsekin valmennuksen ongelmat syötön osalta ottamalla itse selvää asioista. Hyvä valmentaja voi kuitenkin nopeuttaa prosessia.
Mitä tässä jutussa ei kerrottu
Tässä jutussa ei kerrottu, miten Jarkko Niemisen pitäisi syöttää. Tämä tiehän on jo kokeiltu. Tarkkaavainen lukija saattaa kuitenkin löytää vihjeitä asioihin, joihin Jarkko Nieminen voisi kiinnittää huomiota syötössään. Niin me kaikki.
Lopuksi
Jarkko Nieminen osaa syöttää sellaisen syötön, mitä hänelle on opetettu ja minkä hän on ymmärtänyt harjoittelun arvoiseksi. Jarkon syötössä ei ole mitään vikaa. Säädettävää on syöttöä koskevassa ajattelussa. Muutosten tekemisenkin Jarkko Nieminen tuntuu hallitsevan, joten en osaa sanoa kuinka paljon on säädettävää Jarkon harjoittelua koskevassa ajattelussa. Siis: miten harjoitella syöttöä?
Suomessa uskotaan vakaasti suoraan syöttöön ja varhaiseen painonsiirtoon. Tämä viisaus ei ole koskaan saavuttanut maailman parhaita syöttäjiä. Tästä seuraakin lisäkysymys, johon tässä jutussa ei vastata: onko Jarkon ensimmäinenkään syöttö niin hyvä kuin se voisi olla Jarkon edellytyksillä?
Onko Jarkon pelissä muuta säädettävää? Ehkä, mutta vasta sen jälkeen, kun Jarkko Nieminen alkaa iskeä toiseen syöttöön tasaisesti yli 160 km sellaisella kierteellä ja suunnalla kuin hän itse haluaa. En hetkeäkään epäile, etteikö se olisi mahdollista Jarkolle. Ja helposti.
Ja voi olla, että muukin peli ja pelihuumori kehittyvät syötön myötä. Nyt on kysymys myös Nyströmin valmentajan taidoista (ei vain tennistä koskevista tiedoista) tai Jarkosta urheilijana ja ihmisenä.
Ekspansiivisella valmennuksella
on taitojen kehittämiseen uusia, mielenkiintoisia ja tehokkaita ratkaisuja.
HS ja Hbl Nyströmistä ja Niemisen syötöstä (Päivitys 21.05.2008)
Joakim Nyström on Jarkko Niemisen uusi valmentaja. Hbl:n toimittajalle Marius Turulalle Nyström esittelee Rothenbaumissa, pelaajien kahvilassa, Jarkon uutta jalka-asentoa syötössä. Jutussa ei kerrota, miten Nyströmin jalka-asento muuttuu Jarkko Niemisen jalka-asennoksi. Olisiko Jarkko Niemiselle uutinen se, että pelaajan jalka-asento tai jalkojen käyttö vaikuttaa syöttöön?
HS:n jutussa (20.05.) Arno Seiro kirjoittaa Niemisen kertoneen, että Nyströmin mukaan "minun pitää tuoda lantiota enemmän eteen, lyödä palloa korkeammalta ja käyttää enemmän molempia jalkoja. Syöttöön on saatava lisää vaihtelevuutta sekä voiman että kierteen osalta". Jarkko Niemisen kommentit herättävät joukon lisäkysymyksiä, mutta niitä emme voi tässä tehdä.
Voisiko olla niin, että nämä asiat ovat uusia Jarkko Niemiselle? Jos ne ovat uusia (mitä on vaikea uskoa) niin mitä se kertoo suomalaisen tennisvalmennuksen tasosta syötön osalta? Ja jos syötön valmennus laahaa perusasioissa niin mitä voimme ajatella muusta valmennuksesta? Kuten edellä kerroin niin yksi Jarkko Niemisen mentoreista kannusti nuorukaisia jalattomaan syöttöön muutama vuosi sitten.
Myöskään Arnon jutussa ei kerrota, miten Niemisen mainitsemat seikat saadaan näkymään hänen syötössään. Pitäisikö? Jarkko Nieminen maksaa Nyströmille kuitenkin syöttönsä kehittymisestä eikä valmentamisesta. Niemisen kannalta lienee yhdentekevää, miten hän saa syöttöön lisää varmuutta ja vauhtia. Vaikka syöttäisi takapuoli kentässä!
Urheiluvalmennuksen piirissä vallitsee syvä yksimielisyys siitä, että kaikki on kunnossa vaikka opetus ja oppiminen, valmennus ja kehittyminen eivät kohtaa. Johtuisiko kohtaamatomuus opettamisesta ja valmentamisen tyyleistä eikä lajista tai urheilijasta.
Urheilulehti (21/2008) Jarkko Niemisen pelistä (Päivitys 23.05.2008)
Janne Eerikäinen on ennenkin tehnyt mielenkiintoisia juttuja tenniksestä ja urheilijoista. Tässä jutussa on suomalaiselle urheilujournalismille epätavallista pyrkimystä asioiden perusteiden tutkimiseen.
Ensimmäistä kertaa luen tai kuulen Jarkko Niemisen kommentoivan muutosta syötösssä, jonka Nieminen teki "neljä vuotta sitten". Tästä muutoksesta kirjoitan ylempänä tässä artikkelissa.
Eerikäisen artikkelissa puidaan muitakin lyöntejä ja peliä yleensä. Muutosten suorittamisesta todetaan vain Niemisen sanoneen, että "pienille muutoksille täytyy antaa aikaa".
Itselläni on mielenkiintoinen haaste. Alan valmentaa henkilöä, jolla on hieno tausta harrastelijaurheilijana ja erityisesti tenniksenpelaajana. Häntä on valmennettu eri lajeissa eri puolella maailmaa. Tenniksessä myös pari tunnettua suomalaista valmentajaa. Hän totesi itsestään, että "en ole oppinut yläkierteistä rystylyöntiä". Hän pitää muutosta alakierteisestä rystystä yläkierteisen lyömiseen isona. Tavoitteena on, että hän alkaa käyttää yläkierteistä rystyä peleissä muutaman harjoituskerran (max 5) jälkeen. Olisiko niin, että isoille muutoksille tarvitaan vähän aikaa?
Eerikäisen jutussa otsikoidaan: "Syöttö tärkein kehityskohde". Kysyn jälleen: miten on mahdollista, että huippu-urheilija on upota syöttönsä kanssa? Mielestäni selitys ei löydy Jarkko Niemisestä, ei syöttöliikkeestä eikä vain valmentajista. Kysymys on myös valmennuksen menetelmistä, ei vain sisällöstä.
On tietysti mahdollista, että Jarkko Niemisen kohdalla on käynyt niin, että hän on kohdannut valmentajia, joilla yksinkertaisesti itsellään on kehittymätön käsitys syötön biomekaniikasta. Tätä asiaa on käsitelty jo aikaisemmin tässä artikkelissa. Toistan vielä: vaikka valmentaja ymmärtäisi huippusyöttäjien biomekaniikan ihokarvoja myöten niin urheilija maksaa siitä, että hänen syöttönsä kehittyy eikä valmentamisesta sinänsä tai siitä, mitä valmentaja tietää. Jos toisen syötön keskituntinopeus on 120 km/t valmennuksen jälkeen niin valmentajan tietäminen ei paljoa auta.
Omasta syötöstään Jarkko Nieminen kertoo monipuolisesti. Tämä on artikkelin hienoutta ja Eerikäisen ammattitaitoa. Hiljalleen saisi Eurosportkin havahtua siihen, että Suomeen on lopultakin kehittymässä kansainvälisen tason tv-kommentaattori. Suomessa urheiluyleisö on vuosikymeniä joutunut tyytymään selostajiin, joilla on ehtymätön himo selostaa, selostaa, selostaa... kaikki se, mikä ilmestyy kuvaruutuun ja minkä näemme ilman selostustakin. Selostuksen ja kommentoinnin ero on siinä, että selostus on kuvailevaa (esim. lyönnin kierre, pallon päättyminen verkkoon tai ulos, pistetilanne jne.) (toimii hyvin radiossa, erityisesti yöradiossa), kun kommentointi perustuu siihen, mitä pelistä ei välittömästi ole myös katsojien havaittavissa: pelin kehittymisen ja pelaajien toiminnan analysointi kommentaattorin asiantuntijuuden pohjalta. Kuunnelkaapa Ranskan avointen aikana ruotsalaisia kommentaattoreita: pisteen jälkeen tapahtunutta luonnehditaan parilla lauseella eikä vain selosteta uudelleen jo nähty. Hyvä kommentointi herättää katsojassa hyviä kysymyksiä.
Nieminen toteaa, että: "Syöttö alkoi toistaa itseään". Eikö tämä ole perinteisen harjoittelun ja valmennuksen kliimaks. Mutta Jarkko Nieminen ei ollut tyyytyväinen. Miksi ei miehelle kelpaa kunnon "automaatio"?
Mitä merkitsee Niemisen halu "päästä paremmin pallon päälle"?
Nieminen kertoo, että "alan joskus pelata kaksinpelissä pistettä tavallaan liian nopeasti syötön jälkeen... syöttö jää vähän kesken... Kakkosessa minulle käy käy jonkun verran sitä, etten syötettyäni hyppää lyönnin suuntaan, mikä on tarkoitus tehdä syötössä. Aloitan pisteen pelaamisen ennen kuin syöttö on niin sanotusti loppunut". Kysymys Niemiselle: voisiko olla mahdollista, että olet kuvaamissasi tilanteissa aloittanut itse syöttöliikkeen liian aikaisin?
Muutamia kysymyksiä jutun pohjalta. Onko niin, että Niemisen syöttö onnistuu aina, kun hän osuu palloon "korkeimmassa kohdassa"? Mitä voisi tarkoittaa seuraava havainto: "Kun syötän hyvin, tuntuu että saan kropan mukaan ja käytän jalkoja"? Lähteekö syöttö aina "flättinä" (suorana), jos "pallo pääsee laskemaan liikaa"?
Nieminen toteaa, että "ykkösessä ja kakkosessa on potentiaalia ja toivottavasti saan apua niihin". Tietysti Niemisessä on valtavasti käyttämätöntä ja uuttakin potentiaalia joka viikko. Myös hänen pelinavauksensa kaipaavat vain kehittämistä. Saako hän niihin apua Nyströmiltä? Toivottavasti.
Minun valmennusfilosofiassani kakkosen "parantamisen" ensimmäinen vaihe alkaa "kakkosen" hautaamisella ja toisen syötön elvyttämisellä. Toisen syötön kehittämisen toinen vaihe on ensimmäisen syötön kehittämistä. Ja toisen syötön kehittämisen kolmas vaihe on ensimmäisen syötön kehittämistä jne. Jaa, että miten?
Ekspansiivisella valmennuksella
on taitojen kehittämiseen uusia, mielenkiintoisia ja tehokkaita ratkaisuja.